sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Hei hei mitä kuuluu, sä kysyt ja kaikki on ookoo.

Joo. Ei oo tullu taas hetkeen kirjoteltua tännekään mitää.
Alkaa tulla vissiin tavaks ihan, et kirjottelen tyyliin joka toinen kuu tänne aina tämmösen tilannekatsauksen. No ei kai tässä, tuskin kukaan oikeesti ees näkee vaivaa lukee näitä kirjotuksia, vaikka lukijoita ihan kiitettävä määrä näyttäis olevankin. :o kiitos?


Mulla on kaikki hyvin täällä.


Mistähän sitä sitten oikeen alottais.
Mun ajatusmaailma on laajentunu ihan hemmetin paljon, tapa jolla se on laajentunu ei välttämättä oo silti jokaisen mieleen. No eihän kaikkia voikaan miellyttää. Hassua edes ajatella niin.
Oon kasvanu henkisesti todella paljon, valitettavasti kuori on kasvanu siinä mukana.
Multa meni melkeen vuosi, ennen kun sain itteni tekemään siirron. Siirron, joka olikin kirjaimellisesti helpommin sanottu kuin tehty. Miks sanat sitten vaati multa iteltäni niin paljon, että sain ne ulos. Ihmisluonne. 

Illuusio rakentaa uutta harhakuvaa ajatuspohjaan, tai vahvistaa vain psyykkeen nurkissa piilevien kasvojen teennäisten hymyjen ääriviivoja. Silmiä. Tuijotus. Seinät. 
Tuntuu, kuin seinät ois muurattu silmävuorista umpeen. Miksette käännä katsetta pois, samalla kun ahdistuksen ja paineen turmelemia silmäluomiannekin?
Kiitos.