Joo no empä oo hetkeen taas kirjotellu. En oo pystyny edes kirjautumaan tänne koko paikkaan moneen viikkoon, ahistus noussu jo pelkästä ajatuksesta. Tää paikka muistuttaa eräästä ihmisestä, jota oon yrittäny unohtaa. Painotan sanaa yrittäny. Siihenhä se on jääny, yritykseen.
Still wondering you. Mitähän sulle kuuluu. Mä tiedän mitä sulle kuuluu. Sä tiedät että mä tiedän mitä sulle kuuluu. Mitä tää on?
Oon viettäny ny viimeset viikot sulkeutuneena neljän seinän sisälle ilman konetta, ollu tietyssä ihmisjoukossa, jossa jokaisella on sama päämäärä. Tyhjentää aivot.
Samalla kaavalla, kukalla.
Kyllähän siinä hetkeks kaikki keveneekin,
mut entä kun siihen olotilaan jääkin kiinni.
Illuusiossa eläminen tuntuukin paremmalta vaihtoehdolta kun todellisuus, l
opulta jääkin lillumaan niihin lämpimiin aaltoihin ja tajuaa, että parhaaks kaveriks on muuttunu bongi. Ja se jengi.
Mut illuusiotahan se tosiaan vaan on, kun mullei oo kamaa käsissä ne pahat olotilat vaan tuplaantuu ja paisuu, paljonkohan päässä on vielä paisumatilaa, millon tulee raja vastaan?
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti