Hetkessä kaikki voi muuttua, sekunneissa, jos on taitoa siihen.
Taitoa ja taitoa, tässä tapauksessa aivojen vajaatoimintaa.
Can't change, can't fix. Huomattu.
Ajatuksia ohjailee kai jokin suurempi taho,
eihän kukaan tämmösenä kohdusta ulos tule, eihän?
Siltä ainakin joskus tuntuu, sähkösiä viestejä kulkee pitkin verisuonia veren mukana,
kuuleks sä mun pumppaavan sydämen, se soi sulle.
Ohjelmointivirhe, sähkökatkos.
Heitin ison kiven isoon maaliin, tiesin osuvani, tiesin lopputulokset.
Hauras lasi vastaan iso kova kivi, osuma. Huomaan ympärilläni vaan teräviä pirstaleita.
Lasinpirstaleista heijastuu kuvia, ne kattoo mua.
Lasin pintaan muodostuneet vääristyneet kasvonpiirteet, ne nauraa mulle.
”Haha.. ahahahaa.. taas sitä mennään.” Joo. Kerroppa jotain uutta.
Nääksä kuin mä hymyilen sulle takasin, ihan totta. Asioista tietämättömät tulee tanssimaan pirstaleiden päälle, ohan ne teräviä, ne painuu ihoon, ihon alle. Haavoista muodostuu arpia, arvista muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti