Mieti, ettet ois koskaan nähny maailmasta mitään,
et äitis etkä isäs kasvoja,
et rakkaas kasvoja,
et kauniita maisemia,
et niitä rumiakaan,
et mitään.
Aamulla mua tuli vastaan junaraiteiden kohalla äitejä jonossa,
ne piti sokeita lapsiaan käsivarsista kiinni ja ohjas niiden askelia.
".. nyt tulee aita vastaan, varotaan vähän.."
Tuli ihan hirveen surulline fiilis ku kävelin siitä ohite,
rupesin ajatteleen, et tässä mä kävelen, omilla jaloilla, meen sinne minne silmät näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti