A Pill To Make You Numb.

Joo no empä oo hetkeen taas kirjotellu. En oo pystyny edes kirjautumaan tänne koko paikkaan moneen viikkoon, ahistus noussu jo pelkästä ajatuksesta. Tää paikka muistuttaa eräästä ihmisestä, jota oon yrittäny unohtaa. Painotan sanaa yrittäny. Siihenhä se on jääny, yritykseen.

Still wondering you. Mitähän sulle kuuluu. Mä tiedän mitä sulle kuuluu. Sä tiedät että mä tiedän mitä sulle kuuluu. Mitä tää on?

Oon viettäny ny viimeset viikot sulkeutuneena neljän seinän sisälle ilman konetta, ollu tietyssä ihmisjoukossa, jossa jokaisella on sama päämäärä. Tyhjentää aivot. 

Samalla kaavalla, kukalla.

Kyllähän siinä hetkeks kaikki keveneekin, 

mut entä kun siihen olotilaan jääkin kiinni.

Illuusiossa eläminen tuntuukin paremmalta vaihtoehdolta kun todellisuus, l

opulta jääkin lillumaan niihin lämpimiin aaltoihin ja tajuaa, että parhaaks kaveriks on muuttunu bongi. Ja se jengi.

Mut illuusiotahan se tosiaan vaan on, kun mullei oo kamaa käsissä ne pahat olotilat vaan tuplaantuu ja paisuu, paljonkohan päässä on vielä paisumatilaa, millon tulee raja vastaan? 

.

Hei sinä siellä, onko hauskaa maata kehityksen tiellä.

Hetkessä kaikki voi muuttua, sekunneissa, jos on taitoa siihen. 

Taitoa ja taitoa, tässä tapauksessa aivojen vajaatoimintaa. 

Can't change, can't fix. Huomattu.

Ajatuksia ohjailee kai jokin suurempi taho, 

eihän kukaan tämmösenä kohdusta ulos tule, eihän? 

 Siltä ainakin joskus tuntuu, sähkösiä viestejä kulkee pitkin verisuonia veren mukana, 

kuuleks sä mun pumppaavan sydämen, se soi sulle.

Ohjelmointivirhe, sähkökatkos.

Heitin ison kiven isoon maaliin, tiesin osuvani, tiesin lopputulokset.

Hauras lasi vastaan iso kova kivi, osuma. Huomaan ympärilläni vaan teräviä pirstaleita.

Lasinpirstaleista heijastuu kuvia, ne kattoo mua.

Lasin pintaan muodostuneet vääristyneet kasvonpiirteet, ne nauraa mulle.

”Haha.. ahahahaa.. taas sitä mennään.” Joo. Kerroppa jotain uutta. 

Nääksä kuin mä hymyilen sulle takasin, ihan totta. Asioista tietämättömät tulee tanssimaan pirstaleiden päälle, ohan ne teräviä, ne painuu ihoon, ihon alle. Haavoista muodostuu arpia, arvista muistoja.

Dingo - Kaikki Kaunis Katoaa

Mindfucked animalz.

Ahdistus. Paniikki. Hengitys kiihtyy hengenveto hengenvedon jälkeen, 
ajatukset selkenee, mutta samalla näistä selkeistä mietteistä 
muodostuu mitä mutkikkaampia labyrinttejä. Aukaiset oven labyrinttiin, löydätkö perille? 
Näet edessäsi vain tiiviitä muureja ja umpikujia, mikä suunta olisikaan se oikea? 
Astutko oikeaan vai viekö seuraava askeleesi sinut sudenkuoppaan, kuoppaan mistä on hankala kivuta ylös, seinämät murtuu ympäriltäsi, 
kun tarraudut niihin, multa hautaa sinut elävältä. 
Vaikeaahan siinä on hengittää enää.

Tunnet miten nämä maanmatoset järsivät sinua päästä jalkoihin, 
olet kiedottu, kahleissa, yltäpäätä peitossa. Ei pakoreittiä. 
Tunnet kuinka puremia iskeytyy ympäri kehoasi, terävät sanat kaikuvat kuin kuuroille korville, mutta kuurotkin korvat reagoivat valikoivasti.

Vaikkeivat sitä näyttäisikään. Ilmekään ei värähdä.

Silmät ovat kuin portti näille poluille, jokaisella on omansa. Silmäthän ovat sielusi peili, katsoja voi nähdä ajatuksiesi heijastuvan niistä, jos osaa vain katsoa ja lukea. 
Kelläpä tässä siihen enää riittäisi kärsivällisyyttä. Pysyä paikallaan ja tulkita.

Sanovat minua tunnevammaiseksi, en katso koskaan silmiin, kuljen katse maassa vilkuillen. 
En anna kenenkään kulkea sokkeloissani.

Ja kun katson, tuijotan, pyytävät lopettamaan. Mitä he näkevät? Eivät mitään.

Ehkä he tuntevat minun näkevän muutakin kuin vain kuoren. 

Keep the door closed.

 

Khehh.

Epätodellista, voiko muuta sanua.

Sitä se on ja tulee aina olemaan.

 .. mut eipä se pahemmin mua ainakaan häirihe.

Kivaisa runo muutes.

We breathe heavily as we face each other
Hearts at a race as the truth uncovers
Down my neck
Rolls a drop of sweat
As I realize just where we're at
Anxious yet nervous
Scared is not the word but,
What would happen if someone heard us
The thought quickly leaves
As you come even closer to me
My heart skips and I forget to breathe
A quarter inch from you
I can't run, why would I want to?
You know I want you, and I see what you want too
My arms slowly wrap around your waist
Your sweetness I prepare to taste
We tilt heads and our lips barely touch
Slowly part, then back again,
This time quenching tongue’s thirst for lust

01:55AM

En saa unta. En saa unta. Tell me about it.
Liikaa ajatuksia. About what.
Saispa kelloja käänneltyä ja aikaa pysäytettyä. And the reason is.

Hmm no jaa. Ehkäpä sitä sitte menee tääki yö vaihteeks valvoen.
Ehkäpä. Ja päätin tulla tätäki sitte sotkemaa ku ei sen 
eroottisempiakaa tekemisiä tässä oo.
Kellot kääntyki muutes näköjään jo maanantain puolelle,
whooaa jippijaijee, ensimmäinen lomapäivä tänää.
Ja mitä teen, dataan, okei, just. 
Huomenna ouluun, miauu. Miro likeslikeslikes.


Naapurit varmaa rakastaa mua ku popitan paskaa
amispoppiskaa keskellä yötä. (Y)
Pakkoha sitä ny jotain ääntä on pitää, ei kämppiskää oo
himassa nii muute ois aika kuollutta, hm?

no jotai yövamoilua. o: daa.

Ja nii joo ! Oon nii pettyny, että auringonkukka (Jussi) on kippee
justiinsa nyt. Oisin nii halunnu nähä sen siellä oulussa. Komeempaa fledaa saa hakea.
Niitä kukkakedon kauneimpia. No jospa toiste sitten.
Miten ois pieni iltalenkki tähä väliin, lenkkiseuraa? (--------: ainiihupspienetlapsosethanjonukkuu. 

Running blind.

Miltä tuntuis elää elämää sokeana. Hui helvetti mikä ajatus edes.
Mieti, ettet ois koskaan nähny maailmasta mitään, 
et äitis etkä isäs kasvoja,
et rakkaas kasvoja,
et kauniita maisemia,
et niitä rumiakaan,
et mitään.
Aamulla mua tuli vastaan junaraiteiden kohalla äitejä jonossa,
ne piti sokeita lapsiaan käsivarsista kiinni ja ohjas niiden askelia.
".. nyt tulee aita vastaan, varotaan vähän.."
Tuli ihan hirveen surulline fiilis ku kävelin siitä ohite,
rupesin ajatteleen, et tässä mä kävelen, omilla jaloilla, meen sinne minne silmät näyttää.

 

This is who I am and I am hurting you.

Voin kertoo, että oli harvinaisen eroottista herätä aamulla, kahen tunnin yöunet takana.
Katoin ikkunasta ulos, niin siellä sato ensilumi. Joku saattais ajatella, että voi kun ihanaa ku viimeinki tulee lunta mut.. Meeppä sinne sitte vittu käveleen 3km töihin. Sitä räntäpaskaa sato mukavasti silmiin ja olin ku uitettu koira ku pääsin perille, houhou jouluja teilleki sitte.


Töissä aika meniki sillee suht nopeesti, väsyttää vaa jatkuvasti ja ilmapiiri on levoton.
Asiakkaat oli kauheen negatiivisella päällä johtuen varmaan kelistäkin, vanha sananlasku pätee kyl tosiaan; seura tekee kaltaisekseen.
Tuntu et pomollaki oli menkat, hemmetin kurre vaahtos siellä joka asiasta ja visko niitä käpyjään mun niskaan minkä kerkes, mut mikäs tässä maalitauluna ollessa. Purkakoon sekin toki vitutustaan muhun. 

Tänää tuli mietittyy jotain tosi vanhojakin asioita, jännää miten joku ihminen voi jättää niin syviä arpia niin fyysisesti ku henkisestikin jälkeensä. Vaikkei enää oiskaan läsnä.
Sain muutamia pään sisäsiä raivokohtauksia sitäkin kohtaan,
toisinaan tekis mieli mennä ja repiä siltä tukka irti takaraivosta,
toisinaan tekis mieli laittaa viesti kuinka mullon ikävä,
toisinaan on nii hemmetin ristiriitaset tunteet.
Nostattaa vieläkin semmosia vitutuksia mun pään sisällä, että sillä hetkellä voisin iskeä puukon läpi käsivarresta ja nauraa. Se houkutus on aikas iso.
Eikä se ite koskaan tajunnu miten vaikutti niinä kolmena vuotena mun elämään,
ei tuu koskaan tajuamaan, ehkä parempi niin. Eläkööt toki siellä jossain rauhassa uusine uhreineen, onnea niille kun pääsee jonon jatkoks itkemään. Otan ehkä sitten yhteyttä ku nuppi ei enää oikeesti kestä.


Ps. Tänään tuli 1kk täyteen vaimokkeen kanssa, jotain positiivista. :'3
Remember that I truly love you, I'm nothing without your love.
Yours, now and tomorrows.

"Minäkin kun muutkin..!"

.. Eli joo.

Taisin tosiaan tehä sen mitä en ikinä edes ajatellut tosissani tekeväni, blogin.

.. Ja aiheena oli? Minä? Mun elämä? Todellako. Joo. Valitan.

We will see tuleeko tästäkään lasta saatika paskaakaan, mut katotaan, katotaan.

Ainahan sitä voi yrittää, eiks jeh.